Mihin perustuu käyttöoikeus?
Vastaus on yksinkertainen, sopimukseen. Työntekijän kohdalla se tarkoittaa työsopimusta, jolloin käyttövaltuushallinta hakee käyttöoikeuden henkilöstöjärjestelmästä. Verkoston kohdalla sopimus käsite onkin jo laajempi. Isoissa projekteissa samalla yrityksellä voi olla useamman sopimuksen lisäksi vielä yksittäisen sopimuksen sisälläkin useampi positio, alasopimus. Verkoston työntekijä voi liittyä useampaan sopimukseen tai sopimuksen positioon.
Olenkin ihmetellyt käyttövaltuushallintoja konsultoivien yritysten intoa liittää käyttövaltuushallinta ensisijaisesti henkilöstöjärjestelmään. Itse liittäisin käyttövaltuushallinnan ensisijaisesti sopimusten hallintaan, johon myös työsopimukset voisi viedä. Ongelma on varmasti se, että isoissakin yrityksissä sopimusten hallinta on vielä alkutekijöissään.
Henkilöstöhallintajärjestelmien tietohuolto on useimmissa yrityksissä puutteellista. Käyttövaltuusjärjestelmän vaatiman roolitustietojen perustana olevat työtehtävien määrittelyt ovat ristiriitaisia tai jääneet ajasta jälkeen. Henkilöstöhallintajärjestelmä on kuitenkin nopeampi tie automatisoida käyttövaltuuksien antaminen kuin sopimusten hallintajärjestelmä. Todellinen tilanne taitaa kuitenkin olla se, että suurimmalta osalta yrityksistä ei löydy erillistä sopimusten hallintajärjestelmää. Sopimukset löytyvät mapeista ja excell-taulukoita sekä tilausjärjestelmien riveinä.
Taikasana federointi siirtää vastuun käyttövaltuuksien hallinnoinnista verkoston yhteistyökumppanille. Federointi on yleensä staattinen, toistaiseksi voimassa oleva. Federoinnissa käyttövaltuushallinta on ratkaistu teknisesti, mutta ei liiketoiminnallisesti. Liiketoiminnallisena lähtökohtana tulisi olla sopimus kumppanuudesta, jossa yhtenä palveluna on federointi käyttövaltuuksien osalta. Tekninen ratkaisu on sitten federointi, jonka ehdot ja voimassaolo aika on määritelty sopimuksessa. Sopimusajan umpeutuessa federointikin tulisi päättyä automaattisesti.
Kimmo Metso
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti