Alihankkijan alihankkijan alihankkia

Vladim tässä. Tarvitsen tunnukset materiaalijärjestelmään...

Isoissa projekteissa verkottuminen ei pysähdy "ykkökehälle". Myös verkoston jäsenet verkottuvat. Yhden kehän verkostoissa käyttöoikeuksien hallinta voidaan liittää osaksi sopimusta. Sopimuksessa on tilattu työ ja  työlle on määritelty resursseja. Verkoston käyttäjien käyttöoikeuspyynnöt on todennettavissa, koska pyytävän yrityksen henkilön yritys löytyy tilausjärjestelmästä.

Entä kun verkoston alihankkija pyytää oikeuksia?

Lähtökohtana on oletus, että alihankkija pyytää oikeudet siltä yritykseltä, johon hänen yrityksellään on sopimus. Käytännössä pyynnöt kuitenkin tulevat suoraan verkoston "pyramidin" huipulle, jossa tietojärjestelmäkin yleensä sijaitsee. Verkoston "isäntäyritys" ei kuitenkaan tunnista käyttäjäää, eikä hänen yritystään, koska heillä ei ole sopimussuhdetta.

Tietoliikenteen kannalta asian voi ratkaista siten, että etäyhteyksiä verkoston ulkopuolelta ei sallita. Verkoston alihankkijan on siis ensisjaisesti otettava yhteys sopimuskumppanin verkkoon, josta liikenne ohjataan verkoston isäntäyritykseen.

Käyttöoikeudet ja -valtuudet vaativat uutta ajattelua. Oikeuksia on helppo antaa, mutta miten saada automatisoitua käyttöoikeuden poistuminen tai vaihtaminen. Automatisointi kun vaatii, että asia on sidottu johonkin joka määrittää oikeuden. Kuten aikaan, sopimukseen tai projektiin.

Federoinnilla verkostokumppanin alihankkijan käyttövaltuuksien määritteleminen siirretään ykköskehälle. Käyttöoikeudet voi edelleen hallita verkostokumppanin sopimuksen kautta.

Kenen tietoa hillot ja kenen jaat?

Kilpailuetuna tiedonpanttaus?

Verkosto ei kehity, jos hyväksi todettuja toimintatapoja ei saada monistettua verkoston kaikkien käyttäjien käyttöön. Kopionnissa toimintatavan luonnut yritys menettää kilpailuetunsa suhteessa verkoston muihin yrityksiin.

Yrityksillä on käytössä erilaisia innovointien keräysjärjestelmiä. Työntekijöitä aktivoidaan palkkiomenettelyllä kertomaan hyviä ideoita. Miten sama tulisi tehdä verkossa ja haluaako verkoston yritykset edes jakaa "kilpailuetuaan" muiden verkoston yritysten kanssa?

Verkoston, jonkan rakenne perustuu pitkälti halvimpaan hintaan, johtaa väistämättä siihen, että innovoinneista ja hyvistä toimintatavoista ei kerrota verkoston muille jäsenille.

Vaihtoehtona on pitkäaikainen verkostosuhde, jossa yhteistyössä kehitetään toimintaa. Verkoston rakenne ei tässä tapauksessa voi perustua halvimpaan tarjoushintaan. Siinä pitää olla muitakin elementtejä, jotka huomioidaan hankinnan yhteydessä.

Entäpä, jos verkoston vetäjäyritys aktiivisesti alkaisi jakamaan tietoa hyvistä toimintatavoista? Rapauttaisiko se verkoston innovoinnin vai nostaisiko verkostomaisen toiminnan todelliseen nousuun?

Todennäköisesti tapahtuisi molemmat. Se sekä rapauttaisi innovointia että tehostaisi toimintaa. Verkoston tietoturvan kannalta joudutaan pohtimaan lähinnä sitä, mitkä innovoinnit voi verkoston vetäjä jakaa edelleen verkostolle ja mitä tulee pantata verkoston jäsenen kilpailuedun nimissä.