Makrotasolla tiedot pyritään tallentamaan rakenteisiin, jotka vastaavat yrityksen todellisia toimintoja, vaikka yrityksen virallinen hierarkia olisi rakennettu toisin. Mikrotasolla rakenne taas pyrkii monistumaan. Käyttäjät eivät tunnista makrotason rakenteita ja siksi luovat alatasolle ylätason rakenteita.
Estämällä muutosten tekemisen ylätason kansiorakenteisiin
saadaan luotua yritykselle kulttuuri, jossa suurin osa tiedoista tallennetaan
tietorakenteisiin vain kertaalleen. Ylätason ongelma on yrityksen
organisaatiomuutokset. Jos rakenne luodaan toiminnallisten rakenteiden sijaan
organisaation mukaan, on myös ylätaso jatkuvassa muutoksessa ja vähitellen koko
tietoarkkitehtuuri hajoaa.
Verkostomainen toiminta on tehokas tietorakenteiden vispain.
Verkoston toiminta kulkee matriisimaisesti kapeina ikkunoina läpi yrityksen
tietoarkkitehtuurin. Verkoston käyttäjiltä hämärtyy makrotason
tietoarkkitehtuuri ja he alkavat keksiä uusia tietorakenteita.
Tekniikka mahdollistaa tietorakenteet, joissa yhteen kertaan
tallennettu tieto voidaan sitoa sekä yrityksen makrotason tietorakenteisiin
että verkoston matriisirakenteisiin. Siis tekniikka mahdollistaa. Tietoa
luovilla käyttäjillä on kuitenkin suuria ongelmia hahmottaa tiedon erilaiset
luokitukset yrityksen ja verkoston tietorakenteissa. Toinen, yrityksen tai verkoston, tietorakenteiden määrittelytiedoista on taipumus jäädä
määrittelemättä.
